pötköttelijät

Näissä merkeissä meni joulunaika. Koolla kolme sukupolvea pötköttelijöitä. Joulua vietettiin ekaa kertaa meillä kotona, nyt kun se viimein on saatu järjettömän pitkään kestäneen remontoinnin jälkeen jotakuinkin asuttavaan kuntoon. Ensi vuonna ei enää hyysäilläkään remppaheppuja, vaan keskitytään luomaan ihania lastenvaatteita!

hattumania

Kolkuttelin tänään Mekkomanian ovella hetikohta puolenpäivän jälkeen. Lastenhattumania! Tarjolla toinen toistaan hienompia vanhoja hattuja Marin viikonloppuiselta retkeltä Hämeeseen. Anja ihastui yllä oleviin kahteen karvaiseen luomukseen. Huppuhattu Isohellan, punavalkoinen Fredriksonin. Valloittavia! Alla oleva vihreävalkoinen lakki oli Anjan mielestä liian poikamainen. Ja lempivärikin kun on kuulemma sininen, eikä vihreä. Tikkilakin palautamme huomenna.

Aulanko

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää! Vierailimme ihan ekaa kertaa Aulangon kylpylässä. Ihana, menneen ajan loistoa henkivä paikka! Hiihdimme, pelasimme futsalia, pingistä, sulkapalloa, ja tietenkin polskuttelimme lämpöisissä vesissä. Anja innostui esittämään talventörröttäjää lumisessa maisemassa.

'kaamos'

'Kaamos' hilkka on ainoa lajiaan. Tehty vanhasta kirjaillusta villakankaasta. Vuorina yksinkertaista mustavalkokuosista puuvillapolyesterisamettikangasta. Kanttaukset havunvihreää puuvillaa. Mielestäni aika hieno.

Kuvat eivät taaskaan suostu siirtymään nille paikoille kuin haluaisin. Asettautuivat sitten tuollaiseen jonoon. Olkoot, mokomat!

(Pakko lisätä tähän, että tämä hilkka taisi löytää juuri sen oikean kodin, sillä se pääsi kokemaan ihka oikean kaamoksen Nuorgamiin!)

tilkkupeitto

Tämä 24-palainen tilkkupeitto johdattaa Ulle dulle dofin kohti joulua. Tulossa on myös kaksi sini-puna-valkoista virkatuista "mummonneliöistä" koostuvaa vauvanpeittoa. Ja kaikki siis pussilakanoita, eli oman täkin voi sujauttaa tuonne sisään. Kuvan kokonaisuus on jo myynnissä nettikaupassa.

Ahdin raitapipo

Ahti hukkasi viime viikolla piponsa. Ne molemmat. Ompelin tänään uuden. Kangas on siivouspäivän satoa. Veikkaisin, että puuvillasekoitetta, hyvin mukavan puuvillaisen oloista. Kotimaista tuotantoa. Pipossa kaksinkertaisena. Jättiläismäinen tupsu ehtaa villaa. Joustava ja superlämmin!

mummun neuletehdas

Mummu on neulonut ahkerasti Ulle dulle dofille villaisia kypärämyssyjä. Koko alkuviikon olen ommellut, pyöritellyt tupsuja ja nyörittänyt, joten pikkuhiljaa alkaa olla pieni valikoima koossa kauppaan vietäväksi. Nämä ovat ehtaa villaa, vuosien varrella kerätyistä vyyhdeistä ja kauan sitten itse kasviväreillä värjätyistä langoista neulottuja.

alzheimer-keeppi

Kävin lauantaina kotikorttelissamme toimivan Alzheimer-yhdistyksen myyjäisissä. Sieltä kirpparihuoneesta löysin Anjalle ihastuttavan villakankaisen vintagekeepin. Olisipa ollut huijareiden paratiisi; vanhahko - ja ilmiselvästi jokseenkin huonomuistinen - myyjätär unohti lähes samantien kuinka paljon vaihtorahaa pitikään antaa takaisin....

marraskuisia ompeluksia ja ajatuksia

Kenialainen harakka värjöttelee keittiön ikkunalaudalla, vartioiden alati kylmenevästä säästä kärsivää rahapuuta. Ahdille ompelin joustosamettisen raitapaidan Suomen trikoon kankaasta. Kangas vanhasta jättiläiskokoisesta miesten paidasta, 80%puuvillaa, 20% nylonia. 1-vuotiaan viininpunainen Babushka-tunika on kaupan. Toistaiseksi nettikaupassani, mutta siirtynee muutaman päivän päästä Retonkiin, ellei joku nappaa ennemmin. Jota kylläkään en usko, sillä nettikaupassa on ollut säälittävän hiljaista. Alan jo epäillä toimiiko se ollenkaan. Marraskuista apeutta ilmassa.

lumenluoja

Ensilunta piti päästä lapioimaan parvekkeelle. Lapio hukassa, mutta harja onneksi löytyi. Puhdasta tuli, ja punaiset posket.

syysloma

Perheen ensimmäinen virallinen syysloma. Vaikkei oikeasti ollutkaan kuin pitkä viikonloppu. Ahti lomaili koko viikon, ensin kuumeessa kaksi päivää, ja loput kolme päivää koululomaa vietellen. Kävimme mökillä. Sieltä löysimme ihanan, aurinkoisen lauantain, ja ensimmäiset pikkupakkaset. Parasta taisi kuitenkin olla pysähdys Karoliinan kahvimyllyllä mennen tullen...

Karjalasta heilin minä löysin?

Odotettuja kirjailtuja villaisia hilkkoja on viimein pari valmiina! Kangas ei otsikosta huolimatta ole löytynyt Karjalasta, vaan on oikeasti kotoisin Unkarista. Ystäväni Mari sen löysi puolihyljättynä kirpputorilta jostainpäin Suomea, ja toi hellään huomaani. Kaksi pienintä hilkkakokoa sain siitä ommeltua. Vuorina on 'tweedheart'-hilkoista tuttua puuvillaista sydänkangasta. Punamustavalkoinen väritys ja kansanomainen kirjonta vei ajatukseni kotikonnuille Karjalaan, ja siksipä hilkka sai nimekseen 'heili'.

ekaluokkalaisen sisätossut

Ahti pyysi ompelemaan sisätossut koulua varten. Mittojen ja toiveiden mukaan tein. Hyvät kuulemma on. Eipä olisi kaupoista oikein noin isolle pojalle sopivia mukavia tossukoita löytynytkään. Monena päivänä oli jo ehtinyt harmittaa, kun aina oli viimeinen ruokajonossa, kun piti jäädä naulakoille kenkiä jalkaan ujuttelemaan. Asia korjattu.

valoa pimeyteen

Löysin viimein työpöytävalaisimen myös kotiin. Pimeys ulkona ja sisällä alkoi ahdistamaan.  Nyt helpottaa edes vähän. Kunpa flunssan poistaminen olisi yhtä helppoa kuin pimeyden.

kansallispuku

Eilen löytyi tälläinen aarre. Helmi Vuorelman toteuttama Hämeen kansallispuku. Lyhythihainen pusero, esiliina, mekko vyötaskulla. Kaikki priimassa kunnossa. Itsetoteutettuna ompelupakettina tälläinen maksaa uutena lähes 500€, valmiiksi ommeltuna lähes 1000€.

Tämä suomalaisen käsityön ja kansanperinteen upea työnäyte löysi uuden (nyt vastan kolmeviikkoisen) käyttäjän Toijalasta.

tweedheart

Tällä viikolla vien pitkästä aikaa uusia hilkkoja myös Little Copenhageniin. Liike muuttaa parhaillaan Museokadulla uusiin, isompiin tiloihin. Toivottavasti hilkkani pääsevät paremmin näkyville kuin vanhassa pikkuputiikissa. Villakankaisen 'tweedheart'-hilkan vuori on itse vanutikattu muhkean pehmoiseksi. Tweed-hilkkojen lisäksi mukaan pääsee ainakin muutama vakosamettinen pallokuosinen hilkka, ja katsotaan jos ehtisin myöskin muutaman nepparilakin ommella. Ellei vielä ylihuomiseksi, niin ensi viikolle niitä ainakin lupaan.

Ahti

Meidän esikoinen, tulevaisuuden toivo. Lähes joka toinen aamu palataan koulun pihalta takaisin kotiin hakemaan unohtunut reppu. Eilen reppu jäi jo toistamiseen iltapäiväkerhoon, josta onneksi myös Ahdin jalkapallojoukkueen valmentajana toimiva iltapäiväkerhon vetäjä toi sen illan futispeliin. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen penaali katosi. Ja löytyi seuraavalla viikolla repun pohjalta. Olisiko professoriainesta?

Kitin tehdas

Retongista löytyy Kitin helmitehtaan ihania koruja. Jos osaisin käyttää kaulakoruja, haluaisin ehdottomasti tuon pupuriipuksen. Iloitse-kirjanmerkkiäkin himoitsen. Pakkauksetkin ovat hienoja. Joka torstai käyn näitä ihastelemassa. Menkää tekin!

paleleville päille

Graafisia lämmittimiä, huomisesta alkaen Retongista.